Blogikirjoitukset 2020

Toimittanut Martti Vihanto

Blogikirjoitukset julkaistaan vuodesta 2021 alkaen Abophilissa.
Hakemisto. Blogikirjoitukset 2019.
 

Kysymys MAKULERAS-leimasta 1946

Ostin äskettäin ”Hellman”-kuoren, jossa postimerkeillä on kahdesti leima MAKULERAS. Tietääkö joku, onko kyseessä jonkin postitoimiston (Helsingin?) varaleima tai mikä on merkityksenä? Kuoren takana on tavallinen Vuoksenniskan siltaleima 31.3.46
Klaus Juvas
9.12.2020


 

Nyrkkipostista paikalliskirjeväärenne mallia 1885

Kyllähän me kaikki jo tiedämme, että postimerkkeilyssäkin on kaikenlaista filunkia aina tehty, melkein siitä alkaen kun postimerkkejä alettiin julkaista. Tässä yksi tekele, nimittäin postilähetys mallia 1885.
    Taitettu kirjearkki on lähetetty kansakoulunopettaja herra Oscar Rosenqvistille. Osoitetta ei ole kirjoitettu, mikä jo herättää epäilyjä. Lisäksi kirjeellä on käsin kirjoitettu saapumismerkintä päivämäärällä 21.1.1886. Kirjeen sisällöstä käy ilmi, että se on lähetetty Ahvenanmaalla Hammarlandista tammikuussa 1886.



    Kuoren oikeassa yläkulmassa on musteristillä mitätöity mallin 1885 10 pennin merkki eli postitaksa on oikea. Väärentäjä on siis tiennyt, mikä merkki kuuluu kirjeelle kiinnittää. Musteristi ei ulotu kuorelle saakka. Todettakoon, että paikalliskirjeet mallin 1885 ajalta eivät ole mitenkään tavallisia, pikemminkin päinvastoin.
    Mistä tuon nyt toteaa väärenteeksi? Siitä, että postimerkki on viimeistä vaaleanpunaista painoerää. Se tuli myyntiin vasta vuonna 1889 eli yli kolme vuotta kirjeen päiväyksistä! Kirje on oikeasti kulkenut kuriiri- eli nyrkkipostissa eikä sillä ole ollut alun pitäen mitään postimerkkiä. Väärentäjä ei siis ollut aivan kaikesta tietoinen kirjettä näprätessään. Ja hyvä niin!
Juhani Pietilä
30.11.2020
 

Keisarin viiksistä vielä

Abophilissa 4/2020 on Sepon kortistosta tarina, jossa kerrotaan miesten parroista ja viiksistä. Itävallan keisari Franz Joseph ja keisarilliset viikset ovat yhden postikortin aiheena. Hän hallitsi vuosina 1848-1916, lehdessä jälkimmäinen vuosiluku on väärin.
    Kuvassa on vielä toinen postikortti keisarista sekä keisarinna Elisabethia esittävä postikortti Seppo Louhivuoren kokoelmasta. Taustamerkinnät ovat S. V. D., Nr. 1020 sekä Kaiserin Elisabeth 1837-1898, Verlag Bauer, Beatrixgasse 3, 1030 Wien, Nr 443 A.
30.11.2020

   
 

Sukupuolten kehityksen ennakointia

Tämä hauska kolmikielinen postikortti on aikanaan ennakoinut sukupuolten välisen suhteen kehitystä ja tulevaisuutta. Sen tekstissä sanotaan nimittäin saksaksi, ranskaksi ja italiaksi, että kuva esittää 21. vuosisadan eli parikymmentä vuotta sitten alkaneen 2000-luvun naista.



    Nainen on pukeutunut pitkiin housuihin, ja hänen oikeassa kädessään savuaa savuke. Kuvan mies on pukeutunut ajan tyyliin: tumma pikkutakki, valkoiset housut, kengissä on hieman korkoa ja käsissä on valkoiset hansikkaat. Vasemmassa silmässä on monokkeli ja rintapielessä komeilee kukka. Eikä hän polta tupakkaa. Naisen yrittäessä ottaa kontaktia mies vetäytyy aristellen sivummalle.
    Kortille on kirjoitettu vanhalla ruotsin kielellä hauskan joulun toivotus, lähettäjän nimi on Ilma. Ja kortin saaja on tietenkin mies, Arthur-herra Maarianhaminassa.
    Milloin kortti on lähetetty? Reilusti yli 100 vuotta sitten eli vuonna 1902. Kortilla on Mariehamn-postileima. Osuiko ennakointi mielestänne oikeaan?
Juhani Pietilä
30.11.2020
 

Kerhon vaalikokous pidettiin 16.11.

Kokouksessa valittiin ensi vuodelle puheenjohtajaksi Matti Lempiäinen, ja myös johtokunnan muut jäsenet jatkavat. Abophil postimerkkilehti muuttuu vuoden alusta verkkojulkaisuksi, ja sen vastaavaksi toimittajaksi valittiin Martti Vihanto. Vaalikokouksessa vahvistettiin vuodelle 2021 toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio. Jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 30 euroa.
16.11.2020
 

Kanain Grand Prix -kokoelma filateliamuseon sivuilla

Sveitsiläinen huutokauppahuone David Feldman SA on ryhtynyt digitoimaan palkittuja postimerkkikokoelmia ja julkaisemaan niitä internetissä. Museum of Philately -sivustolla on tällä hetkellä noin 40 kokoelmaa, joista Suomi-kokoelmia ovat Hiroyuki Kanain Classic Finland 1856 to 1875 sekä Erkki Toivakan Finland: The Classic Stamps 1856-1875. Kokoelmista on valittu yksittäisiä harvinaisuuksia, jotka esitellään erikseen. Filateliamuseon sivuilla on lisäksi yli sadan filatelistin elämäkerta.
    Irlantilaissyntyinen David Feldman kertoo ideastaan museon perustamiseksi Youtube-videolla. Digitaalinen tallenne tekee mahdolliseksi, että kokoelman omistaja tai perijä voi hajottaa ja myydä kokoelman, mutta samalla se säilyy alkuperäisenä kokonaisuutena.
16.11.2020
 

Tuomiokirkon kellon ainoa viisari

Turun tuomiokirkon kellon kahdentoistalyönnit kuuluvat Aurajoen rannoilla ja vähän kauempanakin kaupungin katujen melusta huolimatta. Yle Radio 1:n välityksellä ne voi kuunnella ympäri Suomea. Tuo tuomiokirkon aikaa näyttävä kello onkin sitten vähän hankalampi juttu.
    Yleensä on totuttu, että kelloissa on kaksi viisaria, joista toinen näyttää tunteja ja toinen minuutteja. Tuomiokirkon aikakellossa on kuitenkin vain yksi tunteja näyttävä 3,40 metriä pitkä viisari.
    Useampi taiteilija on haksahtanut ja piirtänyt tai maalannut kellolle kaksi viisaria. Kortteja selatessani löysin kolme korttia, joissa on kaksi viisaria:
ÅBO DOMKYRKA, FINLANS FÖRNÄMSTA KYRKOBYGGNAD FRÅN MEDELTIDEN
Design Jorma Eronen, kustantaja Kuvataide, postileima Helsinki 1974.
TURUNTUOMIOKIRKKO
Taittokortti, tekijä ei tiedossa.
ÅBO DOMKYRKA
Maksimoitu postikortti ABOEX 2014, design Sandra Henriksson, kustantaja Posten Åland Ab, Frimärken. Tässä kortti, postimerkki ja leima näyttävät kaikki ”väärää aikaa”.
    Viimeisessä kuvakortissa on oikea määrä viisareita eli se yksi ainoa:
KELLOTORNI, TURUN TUOMIOKIRKKO
Kuva Vesa Aaltonen, Turku-kortti no. 1102-3015.
    Pian on taas se aika, kun Turun tuomiokirkon kellojen lyötyä kaksitoista lyöntiään Suomen Turku julistaa joulurauhan.
Keräilemisiin
Seppo Louhivuori
15.11.2020

 
 
 


Jatkoa Sepon kirjoitukseen Turun tuomiokirkon kellon viisareista. Sama virhe lipsahti myös Turun 750-vuotisjuhlamerkille vuonna 1979. Merkillä on kellossa kaksi viisaria, jos oikein tarkkaan katsoo. Ohessa kuvat postimerkistä, suurennos kellotaulusta ja kuva oikeasta kellosta.
Klaus Juvas
27.11.2020


 

Kysymys Pekka Vennamosta

Pekka Vennamo oli Posti- ja telelaitoksen pääjohtaja vuosina 1989-93 ja yhtiöittämisen jälkeen Suomen PT:n pääjohtaja vuoteen 1998. Seppo Louhivuori löysi laatikostaan kuvan postikortin, jossa Vennamo kupittelee ylioppilaslakki päässään. Postimuseon verkkonäyttelyssä kerrotaan Vennamosta ja Postin muista pääjohtajista kautta aikojen.



    Kortin kääntöpuolella on teksti Mika Launis, Rudolf Koivu -palkinto 1997. Launis sai palkinnon kuvituksesta Jukka Virtasen lastenkirjaan Antti Puuhaara: satuseikkailu (Tammi 1996). Oikeista postimerkeistä hän on suunnitellut muun muassa käyttömerkkisarjan leijona-aiheiset euroarvot.
    Suomen ensimmäiset kolmikulmaiset postimerkit ilmestyivät vuosina 1994-96 ja ovat varmaan olleet kortin inspiraationa. Tietääkö kukaan asiasta enempää? Heinäkuusta 1995 ulkomaan kirjetaksa EU-maihin oli neljän vuoden ajan 3,20 markkaa.
21.10.2020
 

Henkilökohtaisesti luovuttaminen kotiinkantomerkeillä

Joskus kirjeen tai muun postilähetyksen lähettäjä haluaa, että lähetys luovutetaan tai annetaan vastaanottajalle vain henkilökohtaisesti. Lähettäjä saattaa lisäksi pitää tarpeellisena lähetyksen kuittaamista ja vieläpä kuitin saamista itselleen.
    Tällä hetkellä lisäpalvelu on Postin verkkosivujen mukaan saatavissa kirjattuun kirjeeseen, saantitodistuskirjeeseen ja postivakuutettuun lähetykseen 1,50 euron hintaan. Lähetystä ei luovuteta silloin kenellekään muulle, vaikka tämä esittäisi voimassa olevan valtakirjan. Mainitut lähetykset ovat kaikki kuitattavia.
    Vaatimus henkilökohtaisesti luovuttamisesta voidaan merkitä postilähetykselle eri tavoin. Esimerkiksi saantitodistuskirjeessä se tapahtuu nykyään rastittamalla luovutusehto osoitekortille. Kirjassa Suomen postitaksat (Postimuseo 2016) on kuvattu vuodelta 1991 kirjattu pikakirje, jolla on kirjaamislipukkeen kaltainen mutta keltainen H-lipuke.
    Tšekkoslovakia julkaisi vuonna 1937 kaksi erityistä 50 hellerin kotiinkantopostimerkkiä (saksaksi Zustellungsmarke) henkilökohtaisesti luovuttamista varten. Merkit ovat kolmion muotoisia. Lähettäjä kiinnitti lähetykselle sinisen merkin, kun hän halusi henkilökohtaisen luovuttamisen. Punaisen merkin kiinnitti posti ja maksoi vastaanottaja.



    Vastaavanlaiset kolmikulmaiset kotiinkantomerkit on julkaistu myös Böömin ja Määrin protektoraatissa vuonna 1939 sekä Slovakiassa vuonna 1940. Michelissä Böömin ja Määrin punainen merkki on luetteloitu jostain syystä lunastusmerkkeihin. Tšekkoslovakiassa ilmestyi vielä vuonna 1946 kahden korunan sininen kolmikulmainen kotiinkantomerkki.
    Seppo Laaksonen käsittelee yhden kehyksen kokoelmassaan Henkilökohtaisesti vastaanottajalle Tšekkoslovakian ja Slovakian merkkien käyttöä. Kokoelma osallistui elokuun SFEx2020-näyttelyyn ja on edelleen katsottavissa Suomen Filatelistiliiton sivuilla.
    Laaksosen kokoelmassa valtaosa lähetyksistä on kirjattuja. Hän mainitsee, että filateelisesti motivoituneita kohteita on markkinoilla runsaasti. Esimerkiksi sopii Slovakian kirje, jolla on sekä sininen että punainen kotiinkantomerkki. Yksikin olisi riittänyt, ja henkilökohtaisesti luovuttamisesta on maksettu kahteen kertaan.
    Kuvassa on Seppo Laaksosen kokoelmasta näyttelyn ulkopuolelta Tšekkoslovakian ja Böömin ja Määrin sekapostite elokuulta 1939. Suojelualue oli muodostettu maaliskuussa. Turnovin leima ja kirjaamislipuke ovat vielä tšekkiläiset eivätkä suojelualueen kotiinkantomerkit olleet ilmestyneet.
Martti Vihanto
1.10.2020




Seppo Laaksosen aarrearkun uumenista ponnahti esiin vielä kirjattu kuori, jolla on Tšekkoslovakian viimeinen kotiinkantomerkki ilmestymisvuonna 1946 käytettynä. Kuorella on hieman ylipostitetta. Böömin ja Määrin protektoraatin leimasta on yläkaaren saksa meislattu pois.
10.12.2020


 

Melkein kolme Runebergia postimerkeillä

Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergilla oli kahdeksan lasta. Pelkästään postimerkkien aiheita ajatellen pojista kolmas eli Walter on melkein isänsä vertainen. Kuvanveistäjä Walter Runebergin töitä on ainakin seitsemällä postimerkillä.



    J. L. Runeberg on kuvattuna ensimmäisen kerran postimerkillä vuoden 1948 Punaisen Ristin sarjassa. Merkki perustuu valokuvaan. Punaristisarjoja oli julkaistu säännöllisesti vuodesta 1930 alkaen, yleensä tammikuussa, mutta edellinen vuosi oli jäänyt väliin.
    Lauri Poropudas kirjoittaa Filatelistissa 1/2020 Signe Hammarsten-Janssonin piirtämistä postimerkeistä ja kertoo ehdotelmista vuoden 1947 Punaisen Ristin merkeiksi. Nelimerkkisessä sarjassa olisi kahden muun henkilön lisäksi ollut Runeberg ja hänen vaimonsa, kirjailija Fredrika Runeberg. Alla oleva kuva luonnoksesta on Postimuseon verkkonäyttelystä, joka esittelee Hammarsten-Janssonin postimerkkituotantoa.



    J. L. Runeberg on myös Svenska litteratursällskapet i Finland -yhdistyksen 100-vuotismerkissä vuonna 1985 sekä 200-vuotispienoisarkin yhdessä merkissä vuonna 2004. Edellinen ilmestyi Runebergin päivänä 5. helmikuuta, ja siinä on mitaliin perustuva Runebergin sivukuva. Jälkimmäisessä merkissä on osakuva Esplanadin puistoon pystytetystä Runebergin patsaasta. Sekä mitali että patsas ovat Walterin tekemiä.
    Runeberg-aiheisia postimerkkejä on Postimuseon postimerkkiselaimen mukaan kaikkiaan 15 kappaletta. Niihin voidaan lisätä ainakin Turun 750-vuotismerkki, jolla on muiden aiheiden joukossa Walter Runebergin veistämä Pietari Brahen patsas.
28.9.2020
 

Onnettomuuspostia Sammon pakkolaskussa 1941

Saksalainen Junkers Ju 52/3m oli aikanaan suosittu konetyyppi reittiliikenteessä ja kuljetuskoneena. Se on kuvattu Suomessa postimerkillä vuonna 1938 Postin 300-vuotisjuhlasarjassa sekä vuonna 2003 ilmailuvihossa, edellisessä pyörillä ja jälkimmäisessä vesitasona.



    Suomeen ensimmäinen Ju 52 hankittiin jo vuonna 1932, jolloin valmistus Saksassa alkoi. Koneeseen oli vaihdettava pyörien tilalle kellukkeet ennen kuin se voitiin lentää Helsingin lentosatamaan. Nimeksi tuli Sampo ja tunnukseksi OH-ALK, mitkä näkyvät postimerkillä. Kaikkiaan Aero Oy hankki koneita viisi kappaletta.
    Marraskuussa 1941 jatkosodan aikana Sampo joutui tekemään pakkolaskun mereen Taivassalossa. Tapahtumasta kertoo Pekka Myyry Suuressa suomalaisessa lentokonekirjassa (Readme.fi 2017). Kone oli lähtenyt Helsingistä 7. päivänä Turun kautta Tukholmaan. Pian Turusta lähdön jälkeen koneen kolme moottoria sammuivat yksi toisensa jälkeen. Kapteeni yritti päästä mahdollisimman lähelle rantaa, ja kone pysähtyi rannasta noin 200 metrin päähän. Onnettomuudessa menehtyi kaksi matkustajaa.



    Moottorivian syyksi osoittautui polttoaine. Seppo Evinsalo kirjoittaa Suomen Postimerkkilehdessä 1/2016, että koneeseen oli tankattu Tukholmassa edellisenä päivänä bentyyliä, jota käytettiin tuohon aikaan ruotsalaisissa koneissa. Bensiinin ja spriin seos liuotti epäpuhtauksia ja aiheutti polttoainesuodattimien tukkiutumisen.
    Postisäkit nostettiin uponneesta koneesta kahden päivän päästä ja kuljetettiin Turkuun. Siellä postilähetykset kuivattiin ja niille lyötiin kolmirivinen seliteleima, jossa lukee ”Lähetys vahingoittunut lento-onnettomuudessa” ja sama ruotsiksi ja ranskaksi.
    Sammon onnettomuuspostista kertoo myös Harri Ala-Honkola Filatelistissa 1/2012 sekä Suomen onnettomuusposti -kokoelmassaan, joka on katsottavissa Postihistoriallisen yhdistyksen sivuilla.
    Ohessa on Jaakko Pietilän kokoelmasta kaksi kohdetta, jotka ovat olleet onnettomuuslennolla mukana. Ylempänä kuvattu postikortti on kääntöpuolen mukaan kirjoitettu Turussa 6. marraskuuta. Postimerkki on irronnut. Toisessa kohteessa postitaksa 5,50 markkaa on luettavissa, koska se on maksettu postimaksukoneella. Kuori on kuvattu Pietilän kirjoituksessa Abophilissa 4/2017.
Martti Vihanto
21.9.2020


 

Wanha Turku Kauppa julkaisee Turku-merkkejä

Wanha Turku Kauppa on julkaissut Turku-aiheisia omakuvapostimerkkejä yli kymmenen vuoden ajan. Suosituin on ollut Turku-aiheinen joulumerkki, joka ilmestyy aina marraskuun alussa. Merkkien painosmäärä on ollut yleensä enintään 500 ja joulumerkeissä enintään 2000 kappaletta. Myös Wanha Naantali Kauppa on julkaissut omakuvamerkkejä.
    Kuvassa ovat tällä hetkellä myynnissä olevat Turun omakuvapostimerkit sekä Turun yliopiston 100-vuotismerkki, joka ilmestyy 28.9.
15.9.2020


 

Postin pääjohtajat vuodesta 1811

Suomen uusi, Venäjän vallan alainen postijärjestys vahvistettiin vuonna 1811. Postimuseon sivuilla on verkkonäyttely Postin pääjohtajista, joista ensimmäinen on postitirehtööri Gustaf Wilhelm Ladau. Pisimpään tehtävää hoitanut on pääjohtaja Gunnar Albrecht (kuvassa), jonka aikana posti ja lennätin yhdistettiin vuonna 1927 Posti- ja lennätinlaitokseksi. Postia johtaa nykyään toimitusjohtaja.
6.9.2020


 

Euroviisut postimerkkien aiheena

Eurovision laulukilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 Sveitsissä. Jarmo Nousiainen kertoo #postimerkkeilija-verkkolehdessä Rate Your Music (RYM) -sivuston sivusta Eurovision Song Contest on stamps, jolla on luettelo euroviisuaiheisista postimerkeistä. Vuoden 1974 kilpailun voittanut Abba on Ruotsin postimerkillä vuosina 1983 ja 2000, ja vuoden 2006 voittaja Lordi Suomen postimerkillä vuonna 2007.
5.9.2020


 

Hämeenlinnan kerhon historiikissa laaja jäsenmatrikkeli

Hämeenlinnan Postimerkkikerho on perustettu vuonna 1937, ja se on Suomen neljänneksi suurin alan yhdistys. Juhlavuoden 2017 valmisteluissa keskeiseksi tavoitteeksi nousi kerhon historiikin laatiminen. Kirjoittajaksi lupautui Lauri Poropudas, ja kirja julkistettiin 80-vuotisjuhlissa Hämeenlinnan Raatihuoneella.



    Kirjassa kerrotaan kerhon toiminnasta teemoittain ja aikajärjestyksessä. Ensimmäinen kansallinen postimerkkinäyttely järjestettiin vuonna 1972. Pääsylippuja kaksipäiväiseen tapahtumaan myytiin yli 1300 kappaletta, joista neljäsosa oli lastenlippuja. Vuonna 1979 jäsenten keski-ikä oli 50 vuotta ja yksi kuukausi.
    Kerhon nuoriso-osasto perustettiin vuonna 1953. Kokouksiin saattoi 1970-luvulla osallistua vuosittain keskimäärin yli 30 henkeä. Nuorisotoiminnan käsittely päättyy kirjassa vuoteen 1990, jolloin osasto rekisteröityi itsenäiseksi yhdistykseksi ja liittyi vastikään perustettuun Suomen Nuorisofilatelistiliittoon.
    Nuoriso-osasto julkaisi 1980-luvulla ensin Postari- ja vuodesta 1989 Tavast-lehteä. Jälkimmäisestä tuli myöhemmin aikuis- ja nuorisokerhon yhteinen tiedotuslehti. Vuonna 2012 perustettiin neljän muun kerhon kanssa Tavastforum, josta kirjoitin aikaisemmin blogissa. Numeroissa 3/2017 ja 4/2017 on joitakin korjauksia ja lisäyksiä historiikkiin.
    Hämeenlinnan kerhon historiikissa on laaja kuvitettu jäsenmatrikkeli, johon on koottu eri lähteistä tietoja kaikista kerhon yli 500 jäsenestä sikäli kuin on ollut mahdollista. Kaikkien aikojen pitkäaikaisin jäsen on Olavi Sahlberg (1909-2010), jonka jäsenyys kesti 63 vuotta. Noin seitsemän kuukautta lyhyemmän aikaa ehti olemaan Lasse Nortesuo (1926-2019).



    Kerhohistorian lukeminen on varmaankin kiinnostavinta niille, jotka ovat olleet toiminnassa itse mukana. Paljon tulee esille myös yleisemmin kiinnostavaa asiaa. Esimerkiksi vuonna 1944 kerho osti jäsenille muun muassa Aeron ja Minna Canthin juhlamerkkejä, koska niitä ei myyty paikallisessa postissa. Vuoden 1948 näyttelymerkki oli vaikuttamassa siihen, että jäsenmäärä kasvoi hetkellisesti ja palautui samalle tasolle vasta 1970-luvulla.
    Vuonna 1946 Hämeenlinnan postikonttoriin saatiin filateelista leimausta varten erityinen postilaatikko, joka sitten vuonna 1990 siirtyi historiaan. Ajan hengestä kertoo myös se, että kun Ahvenanmaa sai omat postimerkkinsä maaliskuussa 1984, sitä pidettiin kerhossa ensisijaisesti kielteisenä. Asiasta riitti keskustelemista koko vuodeksi.
    Lauri Poropudas aloittaa Hämeenlinnan Postimerkkikerhon historiikin toteamalla, että toiminta on ollut suurimman osan aikaa varsin positiivista. Henki on ollut hyvä ja jäsenet ovat kokeneet viihtyvänsä. Tästä kertoo Aarre Koskenalustan aikoinaan keksimä tunnuslause ”kannattaa kuulua Hämeenlinnan Postimerkkikerhoon”, joka on myös historiikin nimessä. Osaltaan hyvään kehitykseen on vaikuttanut Tavastforum-yhteistyö, jossa on mukana nykyään seitsemän kerhoa.
Martti Vihanto
29.8.2020
 

Jääpostilennot Helsingin ja Tallinnan välillä 1920

Postia on kuljetettu Suomessa lentokoneilla vuodesta 1919 alkaen. Vuoden 1920 kevättalven jääpostilennot Helsingin ja Tallinnan välillä ovat osa lentopostin varhaisvaiheita. Lentoja tehtiin Tallinnasta Helsinkiin 21 kappaletta ja toiseen suuntaan yhtä monta, suunnilleen puoliksi kummankin maan sotilaskoneilla. Käytössä oli muun muassa yksimoottorinen kaksitaso Breguet 14.



    Jorma Keturi ja Timo Pokela kertovat jääpostilennoista kirjassaan Lentopostia. Posti lentää ajan siivellä (Laaksonen 2016). Kirjan esittely on Filatelistissa 7/2016. Talvi oli ollut ankara ja laivaliikenne Suomenlahden yli käynyt jäiden takia mahdottomaksi. Viron hallitus otti asiassa yhteyttä ja ehdotti postinkuljetuksen järjestämistä lentoteitse.
    Suomalaisissa koneissa oli sukset nousua ja laskeutumista varten. Avoveden aikaan käytettiin kellukkeita. Ensimmäinen siviilimaalentokenttä saatiin vasta vuonna 1935 Turun Artukaisiin, ja Malmin lentokenttä valmistui vajaat kolme vuotta myöhemmin.
    Ensimmäiset jääpostilennot lennettiin 7. helmikuuta Tallinnasta Helsinkiin kolmella virolaisella koneella. Postia niissä oli kaikkiaan noin 160 kiloa. Rainer Ahonius, lentoupseeri itsekin ja jääkärieverstiluutnantti, kirjoittaa Suomen Postimerkkilehdessä 7-8/1963, että paluumatkalle koneet pääsivät huonon sään takia vasta 11. ja 12. helmikuuta. Lentotoiminta muodostui sään kyttäämiseksi ja vähemmän säännölliseksi kuin oli alun perin aiottu.
    Viimeiset kaksi lentoa Tallinnasta Helsinkiin 15. maaliskuuta ovat sikäli erikoisia, että silloin oli mahdollista käyttää juuri ilmestynyttä Viron kolmionmuotoista viiden markan lentopostimerkkiä. Keturin ja Pokelan kirjassa on kuva tällaisesta harvinaisesta lentopostikuoresta. Suomen ensimmäinen lentopostimerkki ilmestyi vasta vuonna 1930, kun ilmalaiva Graf Zeppelin kävi Helsingissä. Ensimmäinen lentopostileima otettiin käyttöön vuonna 1924 ja keltainen lentopostilipuke 1926.
Martti Vihanto
22.8.2020

Esa Mattila antoi lisätietoja Tallinnasta lähetettyyn jäälentopostiin. Tallinnasta tehtiin lentoja kaikkiaan yhtenätoista päivänä yhdellä, kahdella tai kolmella koneella. Tiedossa olevat leimaukset ovat seuraavassa:
7.2. lennot: 18.1.-7.2.1920
16.2. lento 7.2.-16.2.
20.2. lento: 16.2.-20.2.
21.2. lennot
22.2. lento: 21.2.-22.2.
1.3. lennot: 22.2.-1.3.
2.3. lennot: 1.3.-2.3.
5.3. lennot: 2.3.-5.3.
9.3. lento: 5.3.-9.3.
10.3. lento: 9.3.-10.3.
15.3. lennot: 10.3.-15.3.
    Lentopostin lisämaksu tuli voimaan 20. helmikuuta. Se oli 5 Viron markkaa kultakin alkavalta 20 grammalta sekä postikortista. Alempana on kuva kirjatusta kirjeestä, jossa lisämaksua ei ole vielä vaadittu. Kirje on leimattu Tallinnassa 28.1. ja lähetetty ensimmäisillä lennoilla 7.2. Helsinkiin. Tuloleima 7.2. on kääntöpuolella.
    Viron 5 markan lentopostimerkki oli postitukseen käypä lähes neljän vuoden ajan. Vuoden 1920 jääpostilennoissa sitä voitiin kuitenkin käyttää vain 15.3. lennoissa. Mattila toteaa, että lentolähetys tavallisella 5 markan merkillä ennen tuota päivää on merkittävästi harvinaisempi.
25.8.2020


 

Koronan vuoksi postiyhteydet katkenneet

Koronapandemia on aiheuttanut häiriöitä kansainväliseen postinkuljetukseen. Helsingin Sanomat 1.7. kirjoittaa, että esimerkiksi Kreikkaan ja Maltalle kuljetusyhteydet Suomesta ovat täysin poikki.
    Postin kansainvälisten paketti- ja verkkokaupan palveluiden vastaava Jouni Lamberg kertoo lehdessä syyksi, että kansainvälinen postiliikenne Suomesta perustuu pitkälti lentoliikenteeseen. Maaliskuussa käytännössä sata prosenttia lennoista peruttiin. Posti tulee lähiaikoina aloittamaan ulkomaanterminaalissa viikkoja ja kuukausia odottaneiden pakettien ja kirjeiden palauttamisen takaisin lähettäjille.
    Postin verkkosivuilta löytyvän tiedotteen mukaan kuljetukset ulko-Eurooppaan toimivat tällä hetkellä vain 12 maahan, ja muihin ne ovat toistaiseksi poikki.



    Häiriöitä on myös postissa ulkomailta Suomeen. Kuvassa on lipuke kirjeestä, joka on lähetetty Kanadasta 30.3. ja palautettu lähettäjälle. Osoitekentän päälle on lyöty punainen leima
RESUMED SERVICE      REPRISE DE SERVICE
POSTAGE PAID      PORT PAYÉ
Kirje on lähetetty uudelleen ilman postimaksua ja tullut perille 3.7. Kuvan on antanut kotisivujen käyttöön Jarmo Komulainen.
3.7.2020
 

Neljä kuningasmerkkiä postikortin kuvapuolella

Postimerkkejä on kiinnitetty postikorttien kuvapuolelle monistakin syistä. Kaikki merkit eivät välttämättä mahdu osoitepuolelle esimerkiksi inflaatioaikana. Aikaisemmin on ollut blogissa puhetta kirjatuista postikorteista. Maksimifilateliassa postimerkin kuuluu olla kuvapuolella, ja lisäksi pyritään hankkimaan kortin ja merkin aiheen kanssa yhteensopiva postileima.
    Postimerkki kortin kuvapuolella oli yleinen tapa esimerkiksi 1900-luvun alun Ranskassa. Seija-Riitta Laakso kirjoittaa kirjassaan Paris 1900. Postikortteja kulta-ajan Pariisista (2010), että ”lähettäjät koristelivat postikortteja omalla persoonallisella tavallaan liimaamalla postimerkin kuvapuolelle.” Kirjassa on kuvattuna yli 1200 postikorttia kirjoittajan kokoelmasta, ja noin sadassa on kuvapuolella postimerkki. Yleisin on 5 centimen vihreä Blanc-sarjan merkki. Stamp Community -sivustolla on kuvia muun muassa Transvaalista ja Jamaikalta lähetetyistä korteista.
    Alla olevassa tanskalaisessa postikortissa postimerkit ovat osa kortin ideaa ja sisältöä. Vuonna 1961 Kööpenhaminasta Turkuun lähetetty kortti on Seppo Louhivuoren kokoelmasta.
7.6.2020


 

Mallin 1975 monipuolinen 20 penniä

Jos olisi valitsemassa yhtä mallin 1975 leijonamerkkiä erikoiskokoelman aiheeksi, oliivinvihreä 20 penniä voisi olla siihen sopiva. Merkissä esiintyy suurempia värieroja kuin missään muissa arvoissa, ja täytearvona sitä voi tavata monenlaisissa postilähetyksissä.



    Merkki ilmestyi vuonna 1977 ja poistui käytöstä 2011. Sitä painettiin yli 160 miljoonaa kappaletta 36 tilauserässä. Merkkiä on kolmessa automaattivihkossa, joista Finlandia-vihkossa ne ovat osittain hammastamattomia.
    Suomen Filateliapalvelun kustantama Yleismerkit m/1975 käsikirja vuodelta 2009 on erinomainen lähde erikoiskeräilijälle. Kirjan kirjoittajat ovat Lauri Väätäinen, Hannu Kauppi, Matti Heikkinen, Alpo Lehtonen ja Reijo Siltanen. Siinä on myös postilähetysten kuvia ja muun muassa vuonna 1983 Kolumbiaan lähetetty kirjattu lentopostikirje, jolla on 8 markan käyttömerkin lisäksi yksi 20 pennin merkki.
    Helposti erotettavia alalajeja on seitsemän. Kokonaan hammastettuja on kolmea tyyppiä, joista yhtä esiintyy sekä fosforoivalla että fluoresoivalla paperilla ja jälkimmäistä kahdella eri hammasteella.
28.5.2020
 

Mallin 1930 videoesitelmiä

Mikael Collan piti Suomen Filatelistiseuran videokokouksessa 11.5. esitelmän mallin 1930 postimerkeistä ja postihistoriasta. Vajaan tunnin esitys on katsottavissa Collanin www.malli1930.fi-blogissa ja Youtube-palvelussa.
24.5.2020

Mikael Collanin esitelmä Tampereen Filatelistiseuran videokokouksessa 10.6. on myös edelleen katsottavissa www.malli1930.fi-blogissa ja Youtube-palvelussa.
21.6.2020
 

Partiofilatelian nettisivut palkittujen joukossa 1999

Kansainvälinen filatelistiliitto FIP järjesti vuonna 1999 kilpailun, jossa valittiin vuoden parhaat filateeliset Internet-sivut. Arviointipaneelissa oli Suomesta Juhani Olamo. Petteri Hannula kertoo asiasta Filatelistin 1/2000 Datamerkkeily-palstalla sekä tanskalainen Toke Nørby kotisivuillaan, jotka osallistuivat kilpailuun.
    Ensimmäiseksi tuli yhdysvaltalaisen Joseph Luftin ylläpitämä Philatelic Resources on the Web. Sitä ei ole enää olemassa, mutta versioita löytyy Internet Archive -arkistosta.
    Netti oli vuonna 1999 vielä melko uusi ilmiö. Mika Heinonen aloitti Abophilissa samana vuonna Filatelistisurffaaja-palstan, jossa hän antoi vinkkejä hyödyllisistä nettiosoitteista. Numerossa 5/1999 hän mainitsee Joseph Luftin sivuston ja kirjoittaa, että se on ”kenties kaikkein tunnetuin ja ehkäpä arvostetuin filateelinen linkkihakemisto Internetissä.” Kävijämäärä oli ollut neljän vuoden aikana yhteensä noin 0,6 miljoonaa. Hakemistot ja portaalit olivat tarpeen, koska netin hakukoneet eivät olleet vielä kovin tehokkaita. Google Inc. oli perustettu edellisenä vuonna.
    FIPin kilpailussa Top 5 % -luokkaan arvosteltiin Scouts on Stamps Society International -yhdistyksen, edellä mainitun Toke Nørbyn ja kolmen muun sivustot. Scouts on Stamps -yhdistyksen sivuilla on muun muassa noin 30 partioaiheista kokoelmaa sekä vuoteen 2000 ulottuva partioaiheisten postimerkkien luettelo.
    Partio oli teemana vuoden 2007 Eurooppa-merkeissä. Kuvassa on Suomen julkaisu.
11.5.2020


 

Pierre Grosfils-Berger ja Postimuseon kokoelmahankinnat

Postimuseon postimerkkikokoelmien kartuttamisessa keräilijöiden asiantuntemus ja lahjoitukset ovat olleet tärkeitä. Vuonna 1926 perustettu museo on myös ostanut kokoelmia. Erikoiskokoelmat-sivulla mainitaan noin 40 lahjoituksina saatua tai muuten hankittua kokoelmaa. Yksi niistä on Suomi-kokoelma, jonka belgialainen Pierre Grosfils-Berger myi museolle vuonna 1954.
    Lauri Poropudas kirjoittaa kokoelman hankinnan monista vaiheista kirjassaan Suomen eturivin filatelisteja ja huomattavia Suomi-kerääjiä ulkomailta (2017) sekä artikkelissa Keräilijät museon tukena Tabellarius-vuosikirjasta (2016).
    Postimuseon näyttelykokoelma soikiomerkeistä perustuu pääosin Grosfils-Bergerin kokoelmalle. Alla on siitä 5 kopeekan pienihelmisen päikkökuori museon verkkosivuilta.



    Osakuva 10 kopeekan neli- ja viisirivilön kuorileikkeestä on postimerkkivihkossa, joka ilmestyi FINLANDIA 1988 -näyttelyn johdosta, ja josta tehtiin lisäpainama FINLANDIA 2017 -näyttelyyn. Kumpikin soikiokohde on ollut aikaisemmin Fabergén kokoelmassa ja kuvataan myös Leo Linderin kirjassa Suomen soikiomerkit (1956).
    Postimuseon muista erikoiskokoelmista voidaan mainita Richard Granbergin ehiökokoelma, E. A. Hellmanin kuvio- ja laivaleimakokoelmat, Pellervo Savolaisen Zemstvo-postikokoelma sekä kaksi Vilho Railon aihekokoelmaa.
4.5.2020

Erikoiskokoelmien julkaisemisesta netissä kerrotaan Abophilissa 25.4.2022.
 

Isohampaisista leimamerkeistä kirjoitussarja

Jukka Mäkinen aloittaa Suomen Postimerkkilehdessä 3/2020 kirjoitussarjan Suomen isohampaisista leimamerkeistä. Vuosien 1865 ja 1866 julkaisujen päälajeja on yhteensä 54. Nimellisarvoltaan korkein on 500 markkaa, jota tunnetaan kokoelmissa Postimuseon ulkopuolella kolme irtomerkkiä. Mäkinen on julkaissut Suomen leimamerkeistä aiemmin muun muassa kirjoitussarjassa, joka alkoi Filatelistissa 6/2002.
    Alempana on kaksi arvoa vuoden 1865 suomenkielisestä ja kaksi arvoa vuoden 1866 kaksikielisestä julkaisusta (Jukka Mäkisen luvalla). Lehdessä on kuvattu myös postimerkkimallien 1866 ja 1875 sekapostitekirje, joka on toiminut myöhemmin todisteena oikeudessa, ja jolle on tässä yhteydessä lisätty leimaverotaksan mukainen 50 pennin leimamerkki.
28.4.2020

 
 

Suojelualuepostimerkit Metsähallituksen verkkosivuilla

Metsähallituksen verkkosivuilla on kuva ja tietoja noin 30 postimerkistä, joiden aiheena ovat maisemat Suomen luonnonsuojelualueilta. Lähes kaikki suojelualueet ovat Metsähallituksen alueilla.
    Suomessa on 40 kansallispuistoa, joista suurin on vuonna 1956 perustettu Lemmenjoen kansallispuisto. Kuvissa Metsähallituksen sivuilta ovat vuosina 2009-14 ilmestyneen kansallispuistosarjan postimerkit: Pallas-Ylläs, Torronsuo, Selkämeri, Nuuksio sekä Linnansaari.
27.4.2020


 

Postikorttikin voidaan lähettää kirjattuna

Jos aikoo lähettää jotain kirjattuna postilähetyksenä, postikortti ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen. Kirjattuja postikortteja kuitenkin esiintyy muun muassa alemman postitaksan vuoksi. Esimerkiksi alla olevan majoitusvarauskortin lähettäjä on säästänyt 10 penniä siihen verrattuna, että olisi käyttänyt kirjekuorta. Kirjaus maksoi 40 penniä. Maaliskuun 1. päivästä 1984 lukien postikortti erillisenä lähetyslajina poistui ja taksaksi tuli sama kuin kirjeellä.



    Matti Sipari esittelee Suomen Postimerkkilehdessä 4/1982 Helsingistä vuonna 1920 Unkariin osoitetun kuvapostikortin. Postimerkit 5+5+5+10+20+25=70 penniä on saatu mahtumaan kortin kuvapuolelle. Kirjaus maksoi 50 penniä.
    Kari Rahiala kertoo Philatelia Fennicassa 4/1979 kuukauden kohteena 10 pennin ehiökortista, joka on kulkenut heinäkuussa vuonna 1900 Lontooseen. Kirjaaminen on maksettu 25 pennin lisämerkillä, ja kortilla on brittiläisen käytännön mukainen sininen ristimerkintä. Rahiala mainitsee, että kirjatut ehiökortit ovat melko harvinaisia, ja vielä harvinaisempia ne ovat todella tarvekohteina ja ulkomaille kulkeneina. Nimimerkki MASI viittaa Suomen Postimerkkilehdessä 6/1979 kirjoitukseen ja esittelee vastaavanlaisen kohteen vuodelta 1895 Berliiniin.
    Hannu Kauppi toteaa kirjassaan Yleismerkit 1930, että kirjattu postikortti on hyvin harvinainen sekä kotimaassa että ulkomailla. Kirjassa on kuva ja taksatiedot kuudesta kohteesta: postikortti Salvadoriin 1932, brevkort Ruotsiin 1937 (postiennakko), ehiökortti Saksaan 1939 (pikajakelu), vastausehiökortti Saksasta 1941 (lentoposti), postikortti Norjaan 1944 (lentoposti ja saantitodistus) sekä kortti Yhdysvaltoihin 1945. Viimeksi mainittu on 16 markan linja-automerkin yksittäispostite.
    Matti Pesonen esittää kirjassaan Suomen Kotkamerkit 1901-1911 Ahlaisista Porin kautta Paraisille kulkeneen 10 pennin ehiökortin vuodelta 1903. Kirjaaminen on maksettu 20 pennin lisämerkillä.
    Mikael Collan käsittelee blogissaan M30 keräilijän olohuone ainakin seuraavia kirjattuja postikortteja:
ehiökortti Brasiliaan 1931 (saantitodistus)
ehiökortti 1942
ehiökortti Wieniin 1943 (kirjaaminen maksettu 4½ markan merkillä)
kortti Kroatiaan 1944
ehiökortti Neuvostoliittoon 1946
    Nykyään kirjaaminen on huomattavasti kalliimpi lisäpalvelu kuin edellä mainituissa. Kirjattu ykkösluokan kirje tai kortti ulkomaille maksaa 13,60 euroa eli kahdeksan ulkomaan ikimerkkiä.
Martti Vihanto
25.4.2020
 

”Matkalle!”

Raili Alho lähtee lomakohteisiin maakuntakukkamerkkien seurassa. Lue täältä.
24.4.2020


 

Puhelukorteissa myös postimerkkiaiheita

Puhelukortteja ei ole Suomessa enää käytössä, mutta niitä kerätään edelleen. Korttien päälajeja on puolisentoista tuhatta. Alempana on lueteltu postimerkkiaiheisia puhelukortteja ja merkitty kuhunkin julkaisuvuosi. Kortit on kuvattu Pentti Sainion kirjassa Suomen puhelukortit (2005/2006) sekä Colnect-sivustolla (edellyttää rekisteröitymisen).
Muumipostimerkkejä (1992)
Ahvenanmaan kansanpukumerkkejä (1993)
Aboex-94 (1994)
Aboex-94 (1994)
Pro Filatelia -postimerkki (1995)
Savonlinnan Postimerkkeilijät 60 vuotta (1996)
Suomen Nuorisofilatelistiliitto (1998)

   

    Kansallista Aboex-94-postimerkkinäyttelyä varten julkaistiin kaksi Turun Telelaitoksen puhelukorttia. Aiheina ovat keksintöjä kuvaavat Eurooppa-merkit, jotka ilmestyivät näyttelyn avajaispäivänä. 10 markan kortti oli voimassa vuoden 1995 ja 20 markan kortti vuoden 1996 loppuun.
    Mainittakoon, että Kai Brodkin kirjoitti Abophilissa puhelukorttipalstaa vuosina 1994-97. Telephone Card Collector -sivusto saattaa olla alan keräilijöille hyödyllinen.
Martti Vihanto
18.4.2020
 

Aboex-puhelukorttien painos 1100 kumpaakin

Kummankin Aboex-puhelukortin alkuperäinen painos oli 2000. Tämä tarkoittaa, että ”pohjia” tehtiin 2000 kappaletta kumpaakin. Pohjat eivät kuitenkaan olleet vielä valmiita puhelukorttikäyttöön. Ne piti ensin aktivoida ns. koodauskoneella, joka tallensi tarvittavan informaation kortin magneettiraitaan sekä tulosti kortin taakse sarjanumeron ja voimassaoloajan. Muutakin tulostusta joskus tehtiin tai se jätettiin kokonaan pois.
    Tavallisesti kortit ajettiin koodauskoneen läpi 500 kappaleen erinä. Tavallisia kioskimyyntikortteja ajettiin yleensä monta 500 kappaleen laatikkoa putkeen. Aboex-kortteja otettiin kerholle ensin 1000 kappaletta, eli kaksi 500:n erää kumpaakin. Jossain vaiheessa todettiin, että tämä määrä onkin kutakuinkin riittävä, mutta hieman lisää ehkä voitaisiin hyödyntää. Tällöin tehtiin vähän poikkeuksellinen lisätilaus, 100 kappaletta kumpaakin. Se sitten riitti, joten enempää ei tilattu.
    Loput valmistetut pohjat, noin 900 kumpaakin, silloinen Turun Telelaitos hävitti jossain vaiheessa sopivaa kanavaa pitkin. Luultavasti se toimitti kortit osana isompaa könttää Ekokemille Riihimäelle, jonne ainakin silloin tuontyyppinen muovijäte toimitettiin. Korttipohjia valmistettiin siis 2000 kappaletta kumpaakin, ja todellinen määrä, mitä kortteja tuli liikenteeseen, on 1100 kumpaakin.
Ilpo Metsänkylä
22.4.2020
 

Vahingoittunut postinkäsittelyssä

Sain Abophilin kakkosnumeron muovipussissa. Lehden kanteen oli tullut palkeenkieli, Posti pahoittelee asiaa ja teksti jatkuu: ”Lähetysten vahingoittuminen on harvinaista, mutta automatisoidussa käsittelyssä valitettavasti mahdollista.” Harvinaista se näyttää olevan ainakin sillä perusteella, että omalle kohdalle ei tällaista ilmoitusta ole muistaakseni koskaan tullut.
Martti Vihanto
9.4.2020
 

Sibelius-postimerkin luonnos vuodelta 1926

Ensimmäinen tunnistettava henkilö postimerkillä Suomessa on Elias Lönnrot vuonna 1931. Jo tätä ennen vuonna 1926 uusien yleismerkkien suunnittelukilpailussa nimimerkki Jubilarius esitti Sibelius-aiheisen postimerkin julkaisemista. D. A. Dromberg kirjoittaa kirjassaan Suomen postimerkit 1923-1973 historian ja tekniikan valossa (1974), että 14.8. päättyneeseen kilpailuun saatiin yhteensä 97 luonnosta, joista 46 oli yleismerkkejä ja 51 lentopostimerkkejä varten. Kilpailuun osallistui muun muassa myös Signe Hammarsten-Jansson.
    Sibelius-merkin luonnos löytyi muun etsinnän yhteydessä Postimuseon arkistosta vuonna 2014. Asiasta kerrotaan Ylen verkkosivuilla 8.12. Postimuseon johtaja Kimmo Antila toteaa, että luonnos on mielenkiintoinen ja sen vanhahtavassa tyylissä Sibelius yhdistyy antiikin keisareiden pääkuviin laakeriseppeleineen. Kuva on uutisesta.



    Postimerkkiluonnoksen on tehnyt taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa. Hän tarjosi työtään uudestaan vuonna 1945, kun Sibelius täytti 80 vuotta, mutta juhlamerkin aiheeksi valittiin Ivar Helanderin valokuva. Wettenhovi-Aspa oli Sibeliuksen ystävä ja teki tästä vuonna 1921 öljyvärimaalauksen, jossa Sibelius on kuvattu Yalen yliopiston kunniatohtorina.
    Alla oleva kuva on Postimuseon Facebook-sivuilta 11.9.2015. Luonnoksen tekijä Jubilarius kehottaa ehdotuksessaan vertaamaan neljään ulkomaiseen postimerkkiin, joissa ovat Washington, Franklin, Theodore Roosevelt ja Pasteur.
    Mainittakoon, että Klaus Juvas kirjoittaa Sibelius-aiheen keräilystä Filatelistissa 3/2013.
8.4.2020


 

Hyperinflaatio Guinnessin ennätyksissä

Guinness Superlatives (nykyään Guinness World Records) Ltd. julkaisi vuonna 1982 kirjan, jossa on postimerkkeihin liittyviä ennätyksiä. Eero Hellsten toimitti kirjan suomeksi pari vuotta myöhemmin nimellä Guinness postimerkit. Ennätyksiä ja erikoisuuksia. Kustantaja on Sanoma Osakeyhtiö.
    Nimellisarvoltaan korkein postimerkki on kirjan mukaan Unkarissa vuonna 1946 ilmestynyt 500 000 000 000 000 000 pengön merkki. Se on puoli triljoonaa eli puoli miljoonaa miljoonaa miljoonaa.



    Aikaisempi ennätys oli 50 000 000 000 eli 50 miljardin markan postimerkki Saksassa vuonna 1923. Leimatun aitoutetun merkin hinta suhteessa liimakkeelliseen käyttämättömään on Michelissä 150-kertainen. Merkkiä esiintyy myös sahanterälävisteellä, ja hintaero on siinä yli 300-kertainen. Kuvan postimerkin leiman aitoudesta ei ole tietoa.
    Postimerkkeihin liittyviä ennätyksiä on myös Guinness World Records -sivustolla.
5.4.2020
 

Uusia havaintoja Turun koneleimoista

Kone- eli ketjuleimat jaetaan viivallisiin ja viestillisiin. Kerhon julkaisemassa kirjassa Turun postin historiaa ja postileimoja (2004) on luetteloitu Turussa ennen vuotta 1945 käyttöön tulleet koneleimat. Niitä on kaikkiaan 20 päälajia. Viestillisten leimojen numerointi perustuu Tuomas Piirosen tekemään Suomen postileimojen käsikirjan osaan VIII.
    Ensimmäinen koneleima tuli käyttöön vuonna 1909. Sen käyttöaika on Turun leimakirjan mukaan
1.12.1909-12.6.1918
16.12.1909-11.5.1918 ilman viivoja (käytetty tuloleimana)
15.6.1918-17.6.1918 ilman venäjän- ja ruotsinkielistä paikannimeä



    Tapio Hakoniemi antoi kotisivujen käyttöön yllä olevat kuvat kahdesta ehiökortista. Molemmat on leimattu 14.6.1918 ja ovat näin ollen varhaisempia käyttöjä kuin kirjassa mainitut.
    Turun leimakirjan esittely on täällä. Ensimmäinen lisäys- ja korjausosa ilmestyi Abophilissa 5/2007 ja on luettavissa myös täällä. Uusia havaintoja voit lähettää kotisivujen ylläpitäjälle, yhteystiedot ovat täällä.
26.3.2020
 

Onko kellään Tahkovuoren matkailuleimaa?

Tahkovuori on Kuopion Nilsiässä ja tunnetaan laskettelu- ja matkailukeskuksestaan. Ensimmäiset rinteet rakennettiin 1960-luvun lopulla ja Tahkon nykyiset rinteet vuonna 1971. Silloin tuli käyttöön myös matkailuleima.
    Tahkovuoren leima on ollut voimassa tiettävästi lyhyemmän aikaa kuin mikään muu matkailuleima Suomessa. Se otettiin käyttöön 1.7.1971 ja lakkautettiin vajaan neljän kuukauden jälkeen 12.10. Lähteinä ovat Tuomas Piirosen Leimaheraldiikkaa Suomessa sekä Postin sivuilta löytyvä taulukko. Hirvikosken mukaan Tahkovuori oli postipysäkki.



    Tapani Fager mainitsee kirjassaan Kuva- ja leirintäleimatutkimus 1950-1989 tiedossa olevaksi käyttöajaksi 1.7.-24.9. Tutkimukseen osallistui noin 50 keräilijää. Päiväysennätysten lisäksi on voitu ilmoittaa muitakin havaintoja. Henri Seulanto mainitsee saman käyttöajan verkkosivustollaan Erikoisleimat – Suomi ja Ahvenanmaa.
    Mainittakoon, että Turussa on nykyään käytössä Turun Linnan ja Käsityöläismuseon matkailuleimat, edellinen vuodesta 1961 ja jälkimmäinen vuodesta 1970 alkaen.
    Havaintoja Tahkovuoren leimasta voit lähettää kotisivujen ylläpitäjälle, yhteystiedot ovat täällä. Alla oleva leimankuva on Piirosen kirjasta.
22.3.2020
 

Tavastforum on seitsemän kerhon lehti

Postimerkkilehti Tavastforum on ilmestynyt vuodesta 2012 alkaen. Se on Forssan, Hyvinkään, Hämeenlinnan, Janakkalan, Riihimäen, Toijalan ja Valkeakosken kerhojen yhteinen tiedotuslehti.
    Lehden viime vuosien numerot ovat luettavissa netissä. Niissä on raportteja Tavastforum-kerhojen toiminnasta, uutisia sekä kirjoituksia postimerkkeilyn eri alueilta.
    Heikki Virtanen kertoo numerosta 4/2017 alkavassa neliosaisessa kirjoitussarjassa satavuotiaan Suomen historiasta. Mukana on muun muassa presidentteihin liittyvää kuvitusta, josta alempana (hänen luvallaan) Yhdysvaltain Mannerheim-merkin hammastesiirtymä sekä Itä-Karjalan Ryti-merkin laskos. Suomen presidentit olivat aiheena myös esitelmässä, jonka Heikki Virtanen piti kerhomme kokouksessa viime vuoden keväällä.
20.3.2020

       
 

Paljonko Suomessa on ilmestynyt postikirjeitä?

Ilmakirjeen eli aerogrammin idea on säästää painoa. Ilmakirjelomake on ohutta lentopostipaperia, eikä sille ole erillistä koteloa, vaan se taitellaan ohjeen mukaan ja liimataan sitten kiinni. Postikirjeet ovat muodoltaan samanlaisia, mutta niiden käytölle on muita syitä.
    Ilmakirjeiden käyttö tuli Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirjeen 164/1949 mukaan mahdolliseksi 9.10.1949 alkaen. Aluksi posti myi vain ilmakirjelomaketta ilman arvomerkintää, ja hinta oli 3 markkaa. Ilmakirjeistä ei tarvinnut maksaa lentolisämaksua, ja parhaassa tapauksessa säästi yli 30 markkaa, jos oli lähettämässä esimerkiksi Kiinaan.
    Ensimmäinen postikirje ilmestyi Suomessa 8.6.1981. Ehiön maksuarvo oli 1,10 ja myyntihinta 1,20 markkaa, painos miljoona. Norma 2013 -luettelon mukaan postikirjeitä ilmestyi vuoteen 1999 mennessä 22 kappaletta. Ehiöiden aiheina ovat olleet muun muassa eläimet ja muumit.
    Postikirjeiden luetteloa ei ole Normassa päivitetty. Vuoden 1999 jälkeen on ilmestynyt ainakin kolme postikirjettä, nimittäin laulujoutsen- ja karhuaiheiset vuonna 2007 sekä maakotka-aiheinen vuonna 2011.
    Mistähän löytyisi täydellinen luettelo?
Martti Vihanto
18.3.2020

Raili Alho lähetti kuvan 12 postikirjeestä. Ilmestymispäivä näkyy kuvan osoitteessa.
29.3.2020







 

Tapio Hakoniemi Helsingin Sanomien haastattelussa

Keräilijällä on laatikkotolkulla muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Näin otsikoi 5.3. ilmestynyt HS Vantaa haastattelun, jossa Tapio Hakoniemi kertoo keräilyharrasteestaan. Hän asui Vantaalla yli 40 vuoden ajan ja asuu nykyään Lahdessa. Juttu on julkaistu myös Ilta-Sanomien verkkolehdessä.
    Hakoniemi kerää lähes kaikkea postiin liittyvää. Keräilykärpänen puri häntä jo pikkupoikana. Se on niin kuin tauti, hän sanoo. Kerhossamme Hakoniemi kävi viime keväänä pitämässä esitelmän lehmäaiheisista keräilykohteista. Hän on myös aktiivinen järjestöfilatelisti ja maaliskuun lopulla pidettävän SFEx2020-postimerkkinäyttelyn näyttelytoimikunnan jäsen.
8.3.2020
 

Valokuvan tausta maailman parhaassa postimerkissä

Helsingin Sanomissa 29.2. lehden elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen kirjoittaa valokuvien tulkinnasta. Hän käyttää yhtenä esimerkkinä vuonna 2017 ilmestynyttä postimerkkiä "Pilviä saaristossa", joka perustuu Jari Hakalan ottamaan valokuvaan ja sisältyy kolmen merkin sarjaan "Tyynen rauhallisesti".



    Mikä tahansa valokuva näyttää katsojan silmissä erilaiselta sen mukaan, millaisessa kontekstissa se on otettu, tai millaisessa asiayhteydessä se hänelle esitetään. Sekin on mahdollista, että katsoja kuvittelee asiayhteyden omassa mielessään, ja tulkinnaksi tulee jotain muuta kuin kuvaaja on alun perin tarkoittanut.
    Mainittu postimerkki valittiin vuoden kauneimmaksi Postin järjestämässä yleisöäänestyksessä. Kansainvälisessä Nexofil-kilpailussa se voitti ensimmäisen sijan vuoden parhaana postimerkkinä koko maailmassa. Merkki esiintyi kilpailussa nimellä "The Sound of Silence", hiljaisuuden ääni.
    Yllä oleva kuva on Postin tiedotteesta. Helsingin Sanomien paperilehden kuvassa hammastus on rajattu pois, ja samalla merkin ylä- ja alareunasta osa on jäänyt kuvan ulkopuolelle.
    Saariston idylli, koskematon luonto ja kesäinen paratiisi saavat toisen tunnelman, kun saa tietää valokuvan taustan. Kuva on otettu Norrströmmenin sillalta Pikku- ja Ison-Nauvon välissä. Mökkiliikenne sillalla on ainakin sesonkiaikaan niin vilkasta ja meluisaa, että harva menee sinne ihailemaan maisemaa ja nauttimaan hiljaisuudesta. Postimerkin kuva ei kerro aivan koko totuutta Suomen saariston kauneudesta. Veli-Pekka Lehtonen toteaakin kirjoituksensa lopussa: "Merkki tuntuu jopa sepitteeltä. Kuvien äärellä on hyvä pysyä hereillä."
    Alla on FEPAn sivuilta Ranskan postimerkki, joka valittiin Nexofil-kilpailussa kaiverruspainomerkkien sarjan parhaaksi.
Martti Vihanto
6.3.2020


 

Facebook on kanava postimerkkeilyn edistämisessä

Postimerkkeilystä kertominen ja uusien keräilijöiden saaminen harrasteen pariin edellyttävät tänä päivänä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Some-kanavia ovat esimerkiksi Facebook, Twitter ja Instagram.
    Sosiaalinen media eroaa perinteisestä siinä, että lukijat ja katsojat voivat kommentoida julkaisuja ja tällä tavoin osallistua sisällön tekemiseen. Kerhomme kotisivut eivät ole sosiaalista mediaa, koska vuorovaikutteinen viestintä ei ole niissä mahdollinen.
    Facebookissa aktiivisia ovat Suomen postimerkkikerhoista ainakin Tampereen Filatelistiseura ja Aihefilatelistit. Kummankin kerhon julkaisuja voi lukea jokainen, joka on rekisteröitynyt Facebookiin ja luonut käyttäjätilin. Uudet julkaisut saa omalle aikajanalleen merkitsemällä itsensä seuraajaksi. Facebook on ilmainen palvelu, joka saa vastineeksi tietoa käyttäjistä ja myy sen avulla kohdennettua mainostilaa.
    Facebookiin voidaan luoda myös ryhmiä. Suomen filatelistit on julkinen ryhmä, jonka julkaisuja voi lukea kuka tahansa, mutta kommentointi edellyttää jäseneksi liittymistä. Suomen postimerkit on yksityinen ryhmä.
    Monilla yksityishenkilöillä on omalla Facebook-sivullaan postimerkkeilyyn liittyviä julkisia julkaisuja. Esimerkkinä on #postimerkkeilija-verkkolehden toimittaja Aapo Korte. Facebookin käyttäjistä voidaan vielä mainita Posti, Postimuseo ja Hellman huutokaupat.
    Alla oleva kuva on Postimuseon Facebook-julkaisusta 14.11.2019. Siinä on postivaunun henkilökuntaa Tampereen ja Seinäjoen välisellä rataosuudella vuonna 1915. Julkaisussa todetaan, että työskentelytilat olivat ahtaat ja työtä häiritsi rautatiehenkilökunnan toistuva läpikulku.
Martti Vihanto
28.2.2020


 

Puuttuva luettelonumero kotkamerkeissä

Postimerkkiluetteloissa jää joskus numeroita väliin numeroinnin muuttamisen tai muun syyn takia. Esimerkiksi LAPEssa ei ole numeroa 67 kotkamerkkien ja Saarismallin välissä. Ainakin vielä 1970-luvulla se oli 1 markan merkki A-hammasteella. Nykyään merkki on 59A.
    1 markan B-hampainen ilmestyi vuonna 1902 ja A-hampainen vasta 1914. Syynä numeroinnin muutokseen on mahdollisesti se, että jälkimmäinen luettiin aluksi malliin 1911 ja sille haluttiin antaa oma numeronsa.



    Molemmissa käytettiin samaa painolevystöä. Matti Pesonen mainitsee kirjassaan Suomen kotkamerkit 1901-1911, että keskuskuvion siirtymää esiintyy vain B-hammasteen merkeillä. Siirtymät luokitellaan koevedoksiksi, vaikka leimattujakin tunnetaan.
    Myös 10 markan merkkiä ilmestyi toisella hammasteella mallin 1911 käyttöaikana vuonna 1915. Se on kuitenkin aivan eri väriä, ja sillä on LAPEssa aiheellisesti oma numeronsa 66. Näin on myös Normassa ja Facitissa.
    Michelissä puuttuu kotkamerkkien ja Saarismallin välistä kaksi numeroa, mistä on merkintä "MiNr. 66-67 fallen aus". Syy on varmaankin sama. Vuosien 1914 ja 1915 merkkien numerot ovat 59A ja 60D.
    Päälajin määrittely on toisinaan tulkinnanvaraista. Päälajikeräilijöiden kokoelmista tulee tämän vuoksi erilaisia sen mukaan, mitä luetteloa he haluavat käyttää ja kuinka tarkkaan noudattaa sen taksonomiaa.
Martti Vihanto
26.2.2020
 

Esson huoltoasemilta sai postimerkkejä

Jarmo Nousiainen kirjoittaa blogimuotoisessa postimerkkilehdessä #postimerkkeilija postimerkeistä, joita Esson huoltoasemat antoivat kylkiäisinä 1970-luvun alussa polttoaineen tankkaajille. Kirjoittajan filateliaharrastus sai alkunsa noista merkeistä.
    Essolla oli merkkejä varten myytävänä 64-sivuinen keräilyalbumi Postimerkkejä koko maailmasta. Siinä on myös perustietoja ja lipunkuva eri maista. Esipuheessa todetaan: "Postimerkkien kautta oppii pala palalta tuntemaan maailmaa. Enemmän maantiedettä, enemmän yksityiskohtia kaukaisista maista. Pääsee luomaan silmäyksen historiallisiin ja poliittisiin tapahtumiin." Kaikki tämä pitää paikkansa vielä nyt 50 vuotta myöhemminkin.
    Alla olevat kuvat ovat Nousiaisen kirjoituksesta (hänen luvallaan). Hänen oma albuminsa on jossain vaiheessa kadonnut, ja kuvat ovat myöhemmin hankitusta, toiselle keräilijälle kuuluneesta otettuja.



    Kokoelmassani on kaksiosainen taitettu säilytyskortti, jossa kerrotaan tuosta kansiosta. Hinta oli kolme markkaa, ja kansiota oli saatavana myös ruotsinkielisenä. Kortin kääntöpuolella on seuraava teksti: "Jokainen joka tankkaa Essossa 20 litraa, saa 4 mielenkiintoista, aitoa ja värikästä postimerkkiä koko maailmasta. On kumma miten nopeasti siitä syntyy pieni näpsä kokoelma."
    #postimerkkeilija-verkkolehden toimittaja on Aapo Korte. Lehti on ilmestynyt vuodesta 2018 lähtien, ja siinä on uutisia postimerkkien ja postikorttikeräilyn maailmasta. Erityisesti voisi mainita Suomen uusien postimerkkijulkaisujen uutisoinnin, joka tehdään kiinnostavasti ja paremmin kuin edes Postin omilla verkkosivuilla. Sivustolla on myös laaja linkkikokoelma.
Martti Vihanto
12.2.2020
 

Alberto Bolaffi ja postimerkit makeiskääreessä

Italialainen Alberto Bolaffi (1874−1944) oli tunnettu filatelisti ja postimerkkikauppias. Hän aloitti postimerkkikaupan vuonna 1890, ja perheyhtiö on yhä toiminnassa. Alempana on Seppo Louhivuoren kokoelmasta karamellipaperi, joka on todennäköisesti Bolaffin yhtiön mainoskarkeista peräisin. Postimerkit ovat Sardiniasta.



    Alberto Bolaffi on saanut ansioidensa vuoksi kirjoittaa nimensä arvostettuun brittiläiseen Roll of Distinguished Philatelists -rullaan. Hänen poikansa Giulio Bolaffi tunnetaan Italian postimerkkien luettelosta, jonka ensimmäisestä painoksesta on arvostelu Philatelia Fennicassa 1/1956.
    Alberto Bolaffi on kuvattuna Ranskan postimerkillä vuonna 2010 ja yhdessä poikansa kanssa Italian postimerkillä vuonna 1991.
11.2.2020

       
 

Kirja ajasta ennen UPUa

Sisäisessä postiliikenteessä valtio tai sen postilaitos voi itse määrätä postitaksat ja muut postinkuljetuksen periaatteet. Valtioiden välisessä liikenteessä tarvitaan sopimuksia. Vuonna 1874 perustettu Maailman postiliitto eli UPU on tehnyt sopimisesta huomattavasti helpompaa.
    UPUa edeltäneen ajan postioloja voi pitää ainakin nykyisiin verrattuna sekavina ja filateelisesti haastavina. Risto Pitkänen käsittelee palkitussa kokoelmassaan "Postal History of Finland prior to the UPU" tuon ajan postihistoriaa Suomen näkökulmasta. Postihistoriallinen yhdistys julkaisee kokoelman 160-sivuisena kirjana, jossa on 26 sivun suomenkielinen johdantoartikkeli sekä kuvat kokoelman lehdistä. Kirjaa on saatavana vain ennakkotilauksesta. Tilaustiedot ovat yhdistyksen sivuilla.
    Kirjan esimerkkisivulla on kirje Raahesta Kuubaan vuodelta 1863 sekä kirje Hämeenlinnasta Sombreroon niinikään Karibialle vuodelta 1870. Kummastakin selitetään kulkureitti, postitaksan muodostuminen matkan edetessä sekä leimat ja muut merkinnät. Klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi.
Martti Vihanto
8.2.2020



Kirjoitin kirja-arvostelun Abophiliin 2/2020. Se on luettavissa myös kotisivuiltani, ks. täältä.
Martti Vihanto
3.4.2020
 

Salpausselän kisojen erikoisleimaluettelo

Salpausselän kisat Lahdessa on järjestetty säännöllisesti vuodesta 1923 alkaen kolmea vuotta lukuunottamatta. Vuosina 1935-37 oli käytössä oheisleima, ja vuodesta 1938 on ollut erikoisleima lähes joka kerta. Leimat on lueteltu ja kuvattu Lahden Postimerkkikerhon kotisivuilla kohdassa kisaleimaluettelo. Postimerkkejä kisojen johdosta on julkaistu vuosina 1938, 1958, 1977, 1989 ja 2001.
    Lahden kerhon sivuilla on luettelo myös Finlandia-hiihdon erikois- ja oheisleimoista.
    Salpausselän kisoihin ilmestyy erikoisleima tänäkin vuonna. Kuva ja tilausohjeet ovat Postin leimaselaimessa. Tilapäiset erikoisleimat ovat nykyään korkean hinnan vuoksi harvinaisia. Leimaselaimen mukaan niitä ilmestyi viime vuonna vain neljä.
6.2.2020
 

Olympialainen Sikariliike myi postimerkkejä

Luin juuri mielenkiinnolla Martti Vihannon jutun Stampcosta Abophilissa 1/2020. Mieleeni tuli muistoja Stampcosta vuosien varrelta. Samalla tuli mieleen ensimmäinen käyntini postimerkkejä myyvässä liikkeessä 1950-luvulla. Tämä ei ollut Stampco vaan Olympialainen Sikariliike.
    Liike sijaitsi silloin Linnankadulla, vanhassa, ehkä jopa Turun palosta selvinneessä puutalossa Klassikon naapurissa. Sieltä sain ensimmäisen kaupasta ostamani postimerkin, Mosambikin kala-aiheisen merkin, joka on vielä tallella.
    Muistaakseni liikettä piti silloin keski-ikäinen tyylikäs – aina tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja rusettiin – pukeutunut herrasmies. Liike muutti myöhemmin Seurahuoneen naapuritaloon, jossa myös kävin 1960-luvulla. Jatkosta en tiedä.
    Onko kenelläkään tietoa kyseisestä liikkeestä?
Rainer Sjöholm, Turku

Tulitikkuetiketin mukaan Olympialaisen Sikariliikkeen erikoisala on ollut piiput. Kuvassa on myös kaksi Hollantilaisen Sikarikaupan etikettiä. – Seppo Louhivuoren kokoelmasta.
6.2.2020

     

 

Ahvenanmaan Posti Turun Kevät -näyttelyyn

Åland Post on julkaissut Turussa pidettyihin näyttelyihin omakuvapostimerkin, postikortin ja erikoisleiman vuodesta 2008 lähtien. Posti käyttää ilmausta Mitt frimärke (minun postimerkkini). Näyttelyihin sisältyvät laajennettu kerhonäyttely Kevät-Aboex 2009 sekä Aboex 2014. Luettelo on Postin sivuilla. Alla ovat Turun Kevät 2020 -näyttelyn julkaisut, jotka on kuvattu myös näyttelyn verkkosivulla.
6.2.2020

   

 

Muisto Turun Postimerkkikerhon ja Apollon yhteistyöstä

Suomen Postikorttiyhdistys Apollo järjesti keväällä 2000 postikorttinäyttelyn "Minun kulttuurikaupunkini" Helsingissä. Varissuon toimintakeskuksen siivoustalkoissa löytyi laatikon pohjalta onnittelukirje järjestelytoimikunnan puheenjohtajalta. Näyttelyssä oli ollut yleisöäänestys parhaista kokoelmista, ja kerhomme korttikeräilijät olivat saaneet jaetun kolmannen sijan tulokkaiden luokassa. Palkinnoksi tuli postimerkkikello, joka on nykyään toimintakeskuksen keittiön seinällä.
    Kirjeen alaosassa on kuva alla olevasta postikortista. Sen on suunnitellut Satu Stenroos ja julkaissut Turun Postimerkkikerho.



    Pitkän aikaa olemme yhteistyötä harrastaneet. Meillä on luonnollisesti hyvät yhteistyökuviot jo sikäli, että monet ovat jäseninä molemmissa kerhoissa. Parhaita ovat olleet yhteiset näyttelymme, olemme saaneet monipuolisempaa ohjelmaa ja huomattavasti enemmän näyttelyvieraita siihen verrattuna, että olisimme yksin puurtaneet.
    Tämän kevään yhteisnäyttelystä on syytä odottaa hyvää tilaisuutta, pyritäänkö loistavaan. Kiitos molemmille kerhoille jo etukäteen.
Raili Alho, Rusko
5.2.2020
 

Muumiaiheisista postimerkeistä luettelo

Suomessa on ilmestynyt kaikkiaan 64 muumiaiheista postimerkkiä. Keräilyuutisissa 1/2020 on luettelo ja kuva kaikista. Juha Valtonen mainitsee kirjoituksessaan myös Japanin muumiaiheiset postimerkit, joista on alla vuoden 2018 sarja Japanin postin sivuilta. Toisessa kirjoituksessa Valtonen käsittelee muumimukeja keräilykohteena.
4.2.2020


 

Tarramerkkien irrotus sitrusohenteella

Vesa Hirsmäki piti 3.2. kokouksessa esitelmän ja demon tarramerkkien irrottamisesta. Hän kirjoittaa aiheesta Filatelistissa 6/2015 sekä Suomen Postimerkkilehdessä 2/2017, joka on luettavissa Suomen Filatelistiseuran kotisivuilta. Alempana on kuva kirjoituksesta.
    Lauri Peltosen postimerkkiliike myy sitrusohennetta Hangon myymälässä. AT-Tarranpoistaja on toinen limoneenivalmiste, jota keräilijät käyttävät tarramerkkien irrottamiseen. Tätä spraymuotoista tuotetta myy ainakin Motonet. Myöskään sitä ei ole saatavana verkkokaupassa. Hirsmäki ei suosittele sen käyttöä, sillä mahdollisesti tuotteen lisäaineiden vuoksi haitallisia vaikutuksia on ilmennyt leiman laatuun, ja pidemmällä aikavälillä vaikutuksia voi tulla myös merkkiin. Hän mainitsi lisäksi, että limoneeni saattaa aiheuttaa allergiaoireita.
4.2.2020


 

Postimerkkien piirtäjä Ham Filatelistissa

Signe Hammarsten-Janssonin piirtämistä postimerkeistä on laaja artikkeli Filatelistissa 1/2020. Kuvituksena on runsaasti myös luonnoksia. Piirtäjän töistä pidetyimpiä varmaankin ovat monet luontoaiheiset postimerkit.
    Artikkelin kirjoittaja Lauri Poropudas käsittelee muun muassa vuoden 1954 hyönteisaiheista tuberkuloosisarjaa. Sitä on kautta aikojen pidetty yhtenä kauneimmista, eikä tätä ole juuri haitannut se kritiikki, mitä luonnontieteilijät ovat esittäneet muutamista kuvavirheistä. Kimalaiselta puuttuu imukärsä, apolloperhonen ei yleensä käy ruusunkukalla ja sudenkorennon siipien kuuluisi olla vaakatasossa. Alempana olevat kuvat ovat Postimuseon sivuilta.
    Signe "Ham" Hammarsten-Janssonin piirtämistä postimerkeistä saa luettelon laittamalla postimerkkiselaimen taiteilija-hakukenttään hänen nimensä. Mukaan on laskettu mallin 1930 leijonamerkki, joka perustuu ministeri Jalmar Castrénin luonnokseen. Hammarsten-Janssonin omien sanojen mukaan "minä tein vain niin sanoakseni puhtaaksi piirtämistyön".
31.1.2020



Postimuseo on avannut verkkonäyttelyn, joka esittelee Signe Hammarsten-Janssonin postimerkkituotantoa. Näyttelyssä on toteutettujen luonnosten ohella toteutumattomia ja vaihtoehtoisia suunnitelmia.
29.6.2020

Filatelisti 1/2020 on luettavissa Suomen Filatelistiliiton jäsensivuilla (edellyttää tunnuksia).
25.5.2023
 

Liiramerkit edelleen käypiä Italiassa

Suomi siirtyi käyttämään euroja käteisvaluuttana vuoden 2002 alusta lukien. Samalla uudet postimerkit ryhdyttiin julkaisemaan euroarvoisina. Joissakin maissa rahauudistusta ennakoitiin julkaisemalla postimerkkejä, joissa arvo on kummassakin valuutassa. Markka-arvoiset merkit olivat käypiä postitukseen kymmenen vuoden ajan eli vuoden 2011 loppuun saakka.
    Italiassa eurojen käyttöön siirryttiin samaan aikaan. Vuonna 1967 ja sitä myöhemmin ilmestyneet liira-arvoiset postimerkit ovat siellä edelleen käypiä. Kuvassa on tammikuulta kakkosluokan kirje, jonka taksa on 1,15 euroa. Tämä vastaa Euroopan unionissa aikoinaan sovitun muuntokurssin mukaan noin 2227 liiraa. Kirjeellä on merkkejä 2250 liiran edestä eli hiukan liikaa.
23.1.2020


 

Mukava lentokirje Abophilin huutokaupassa

Mikael Collan kirjoittaa Abophilin huutokaupasta 4-2019 ja tarjolla olleista mallin 1930 kohteista blogissaan M30 keräilijän olohuone. Hän mainitsee muun muassa lentopostikuoren, joka on kuvattu lehdessä ja myös alempana. Kirje on lähetetty Helsingistä 25.7.1945 Sveitsiin ja kulkenut Englannin kautta siellä sensuroituna. Postitaksa on ensimmäisen painoluokan ulkomaan kirje 5 mk + lentolisä Eurooppaan 2,50 mk.
    Erityiseksi kohteen tekee hänen mukaansa kaksi asiaa. 5 markan taksa oli voimassa vain kaksi kuukautta, mikä on lajissaan lyhin mallin 1930 koko käyttöaikana. Lisäksi lentoyhteys reitillä toimi tästä vain osan aikaa. Alaa tuntematonkin oivaltaa, että kyseessä on ihan mukava lentopostikohde, niin kuin Collan kirjoittaa.
Martti Vihanto
19.1.2020


 

Postimaksukoneleimoja vuodesta 1926 asti

Yritykset eivät nykyään juuri käytä postimerkkejä kirjeissään, jos lähettävät niitä enää ollenkaan. Posti tarjoaa monenlaisia vaihtoehtoja, jotka tuovat kirjeiden lähettäjille säästöä paitsi postimaksuissa myös vaivannäössä. Hinnat vaihtelevat muun muassa sen mukaan, mikä on kirjeiden määrä ja kuljetusaika sekä miten hyvin ne soveltuvat koneelliseen lajitteluun. Kuoriin ei tule välttämättä minkäänlaista painantaa tai merkintää.
    Kirjeitä on voinut lähettää Suomessa ilman postimerkkiä jo lähes sadan vuoden ajan, jos on hankkinut postimaksukoneen. Postihallitus antaa ensimmäiset ohjeet "postilähetysten frankkeeraamisesta frankkeerauskoneilla" kiertokirjeessä 40/1925.
    Postimaksukoneleimat eli frankeerausleimat tunnistaa väristä, jonka tulee olla Maailman postiliiton eli UPUn määräysten mukaan punainen. Petteri Hannula käsittelee postimaksukoneiden käyttöön liittyviä ohjeita Suomen Postimerkkilehdessä 6/2015 ja mainitsee, että mahdollinen mainososa on saanut olla 1.1.1964 alkaen muunkin värinen.
    Alla olevan leiman tunnusnumeron alkuosasta 27 voi päätellä, että lähettäjän käytössä ollut kone on Pitney Bowes 6500. Tieto perustuu Hannulan artikkeliin Postihistoriallisen yhdistyksen sivuilla. Youtube-videossa esitellään saman yhdysvaltalaisyhtiön nykyaikaista laitetta ja sen toimintaa.

    Postin sivuilla on ohjeet postimaksukoneen ostamisesta tai vuokraamisesta sekä käytöstä. Hinnaston mukaan tavallisen kotimaan economy-kirjeen taksa koneella maksettuna on 1,21 euroa. Kirjeet voi jättää postilaatikkoon.
    Postimerkkien käyttö postimaksun suorittamiseen postimaksukoneleiman täydennyksenä on ollut sallittua 1.6.1930 alkaen. Alempana on tällainen sekapostite Hannulan artikkelista (hänen luvallaan).
    Postimaksukoneleimojen keräily on omalla tavallaan mielenkiintoista ja yleisesti ottaen myös edullista. Postilähetykset ovat käytännössä kaikki tarveleimauksia, ja mainososat sopivat hyvin aihekokoelmaan. Keräilyalueen perusteos on Hannulan kirjoittama Suomen postimaksukoneleimojen käsikirja (2. painos 2004), jota on saatavissa esimerkiksi Turun pääkirjastosta lukusalikäyttöön. The Meter Stamp Society on alueen keräilijöiden kansainvälinen yhdistys.
Martti Vihanto
17.1.2020


 

Postimerkin Päivän omakuvamerkki ja postikortti

Postimerkin Päivänä 15.2. tulevat myyntiin Turun Postimerkkikerhon teettämät omakuvapostimerkki ja postikortti. Merkissä on aiheena Kupittaan lähde ja kortissa Andrei Kovalchukin veistos "Tapaaminen Turussa 1812". Kortti on Suomen Filatelistiliiton kerholle painattama kuvapostikortti nro 2020/25. Omakuvamerkin on suunnitellut ja kortin valokuvan ottanut Seppo Louhivuori. Merkin painos on 200 kpl ja kortin painos 500 kpl.
7.1.2020

 

Suomen Postimerkkilehti täyttää 100 vuotta

Suomen Postimerkkilehden ensimmäinen numero ilmestyi 15.1.1920. Sivuja on 16 ja niistä ilmoituksia kaksi kolmasosaa. Alla oleva kuva on Kansalliskirjaston sivuilta, joilta ovat luettavissa vuosikerrat 1920−29. Lehden julkaisijan Suomen Filatelistiseuran sivuilla on artikkeleita lehden historiasta sekä vuosikerrat 2015-17.
2.1.2020, päivitetty 15.1.2020


 
Aikaisemmat blogikirjoitukset